Jokamiehenoikeudet eli käyttäytyminen luonnossa

Viron luonto on meidän kaikkien yhteinen kansallinen rikkaus, josta jokaisella on oikeus saada osansa. Samalla se velvoittaa vaeltajia, lomailijoita sekä maanomistajia ja maan hallussapitäjiä pitämään luontoa ihmisarvoisena, puhtaana ja kauniina. Pohjoismaisen hauraan luonnon kantokyky ei ole suuri, joten sen eliöstöä ja rauhaa on suojeltava, jotta se säilyisi myös jälkeläisillemme Kaikkia oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka sitovat ihmisen luontoon, kutsutaan jokamiehenoikeuksiksi. Kyseessä ovat eettiset periaatteet, jotka perustuvat sekä lakiin että käytäntöön ja joita ovat kunnioittaneet jo meidän esivanhempamme.

Luonnossa liikkuminen ja telttailu

Virossa saa luonnon- ja kulttuurimaisemissa liikkua jalan, polkupyörällä, suksilla, veneellä tai hevosella. Yksityisomistuksessa olevalla maalla, joka ei ole rajattu ja merkitty, saa liikkua milloin tahansa, poimia luonnonmarjoja, sieniä, lääkeyrttejä, samoin kerätä maassa olevia tai kuivuneita oksia, mikäli omistaja ei kiellä sitä suullisesti. Samoin saa rajaamattomalla tai merkitsemättömällä yksityisellä maalla telttailla enintään vuorokauden, jos omistaja ei kiellä sitä suullisesti. Lisäksi täytyy seurata, että teltta pysytetään asuintalosta riittävään näkö- ja kuuloetäisyyteen. Vieraalla tontilla ollessa ja myös telttaillessa on vältettävä omaisuusvahinkojen ja ympäristöhäiriöiden aiheuttamista,

Jos yksityismaa on rajattu tai merkitty, vaaditaan sen läpi kulkemiseen ja siellä oleskeluun omistajan lupa. Yksityisomistuksessa oleva maa käsitellään rajatuksi ja merkityksi, jos vastaavat sitä todistavat merkit: kyltit, aidat tai lankkuaidat ovat kaikkien nähtävissä ja ymmärrettävissä. Yksittäistä rajakiveä tai vanhaa rappeutunutta aitaa ei voida käsitellä rajauksena ja merkintänä. Kylttien välisen etäisyyden on oltava sellainen, että niitä ei voi ohittaa huomaamatta.

Maanomistaja voi sallia liikkumisen omalla maallaan, mutta esimerkiksi kieltää telttailun tai luonnontuotteiden keräämisen. Sellaisessa tapauksessa kielto on ilmaistava selvästi joko kirjallisesti (kyltti) tai suullisesti.

Maanomistajat eivät saa kieltää liikkumista julkisella ja julkiseen käyttöön tarkoitetulla maalla, teillä ja vesistöissä sekä jäällä ja rannikkokaistalla. Maanomistaja ei saa kieltää yksityisen tien tai polun käyttöä kävelemistä, pyöräilemistä tai muuta sentapaista liikkumista varten, jos käyttö perustuu vakiintuneeseen käytäntöön ja ei ole hänelle rasitteeksi.

Suojelualueella ollessaan on kuitenkin otettava huomioon, että siellä on voimassa eri suojelusäännöt, jotka määrittelevät liikkumisen rajoitukset ja sen, voiko siellä telttailla tai sytyttää nuotio, samoin missä ja millä ehdoille se on sallittu. Jos suojelualue sijaitsee yksityisellä maalla, ei saa maanomistaja rajoittaa siellä liikkumista, jos suojelusäännöt sen sallivat.

Rannikkokaistat ja pääsy vesistöjen luo

Kaikilla julkisien tai julkiseen käyttöön tarkoitettujen vesistöjen äärellä on yleiskäyttöön kuuluva rannikkokaista, jonka leveys on 4 metriin saakka. Julkinen rannikkokaista voi ulottua jopa 10 metriin, jos vesistö on laivaliikennekelpoinen. Maanomistaja ei saa sulkea rannikkokaistaa edes siinä tapauksessa, jos yksityismaa on aidattu tai siellä on liikkumista kieltävät merkit.

Rannikkoalueen omistaja tai hallussapitäjä saa sulkea rantakaistan paikallishallinnon tai maatalousviraston kirjallisella suostumuksella ja tapauksissa, joissa se on perusteltu, kuten esimerkiksi eläinten laiduntaminen tai maankuivaustoimet. Rantakaistan voi sulkea yleiskaavan perusteella yleisen tai yksityisen intressin vallitessa. Rantakaistoilla olevien laitumien aidoilla ja muilla aidoilla pitää olla kulkuportit. Suljetulla rantakaistalla on varmistettava ohikulku. Julkiseen käyttöön eivät kuulu laskujoeton järvi, joka on kokonaan yhden maanomistajan maalla, tai useiden maanomistajien mailla sijaitsevat alle viiden hehtaarin järvet. Liikkuminen niillä vesistöillä edellyttää maanomistajan lupaa. Julkista rantakaistaa ei ole myös juomaveden lähteenä suojatulla vesimuodostumalla, kalankasvatusvesillä tai muilla erikoiskäytössä olevalla vesistöillä.

Yhteenveto

Luonnossa saa:

• Liikkua jalan, polkupyörällä, suksilla, veneellä ja hevosella missä tahansa, jossa laki tai asetus sitä ei kiellä.
• Oleskella missä tahansa paikassa, jossa liikkuminenkin on sallittua, mm. telttailla yhden päivän ajan, ellei maanomistaja sitä kiellä.
• Poimia metsämarjoja, sieniä, kukkia, lääkeyrttejä, hasselpähkinöitä ja muita luonnonantimia, jotka eivät ole suojeltavia. Yksityismaalla voi omistaja kieltää luonnonantimien keräilemisen.
• Kalastaa yhdellä vavalla julkisella tai julkiseen käyttöön tarkoitetulla vesistöillä.

Luonnossa ei saa:

• Liikkua paikallisten asukkaiden pihoilla, viljelmillä, mehiläistarhoissa, kylvöalueilla, viljapelloilla ja muulla maatalousmaalla, missä se aiheuttaa omistajalle vahinkoja.
• Telttailla yli yhden vuorokauden ja sytyttää nuotiota ilman maan omistajan tai hallussapitäjän lupaa.
• Metsästää ja kalastaa ilman asianmukaista lupaa, paitsi yhdellä vavalla kalastus.
• Vahingoittaa puita ja pensaita.
• Häiritä paikallisten asukkaiden kotirauhaa.
• Vahingoittaa villieläinten ja lintujen elinympäristöjä ja pesiä, kerätä linnunmunia, tuoda ne mukaan kotiin tai vahingoittaa eläimiä ja lintuja muulla tavalla.
• Vahingoittaa luonnonsuojelukohteita ja suojeltuja lajeja.
• Käyttää moottoriajoneuvoja paikoissa, joissa se on kielletty.
• Saastuttaa luontoa.